Idols herätti syvällisen keskustelun tarvetta

Miten tietynlaisten ihmisten seura voi tehdäkkään niin paljon hyvää oloa sulle, asioista keskusteleminen samanhenkisten ihmisten kanssa ja positiivisen elämänkuvan omaavien ihmisten pelkkä läsnäolo ja kuunteleminen voi nostaa sun omat fiilikset sellaisiin atmosfääreihin että! Tämäkin tälläkertaa vain tv:n välityksellä! Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä samaistua Idols- kokelaiden This is me- vaiheen oman itsensä ja oman kehityshistorian pohdintaan ja kasaamiseen. Sitä alkoi jotenkin näiden jaksojen ansioista itsekkin taas pohtimaan omaa elämäänsä, omia kokemuksia ja mikä on se sun sanoma, mitä sä haluut olemuksellas viestittää muille? Varmasti kaikki olemme samaa mieltä siitä, että menneisyydessä koetut asiat vaikuttavat meidän jokaiseen tämän hetkiseen elämään jollain tavalla. Se, tiedostatko asiaa vai et, riippuu siitä, annatko mielellesi luvan käsitellä ja pohtia menneitä tapahtumia. Joku voisi sanoa, että elän menneessä, kun mietin sekä kirjoitankin näistä asioista paljon, mutta mielestäni juuri menneisyys on tärkein työkalu siihen, että opimme itsestämme jotain ja kehitämme itseämme eteenpäin. Uskon, että kaikella on ollut tarkoituksensa, jos sinulla ei olisi ollut ja tulisi olemaan niitä huonoja hetkiä, mistä saisit perspektiiviä ja ajatusmallia siihen, että voisit oikeasti nauttia hyvistäkin hetkistä tässä elämässä? 

     Tämän viikkoisten idols- jaksojen aiheuttamien ajatusteni voimalla uskon siihen, että meillä kaikilla on elämässä oma paikkansa ja aikansa. Jokaisella meillä on oma juttunsa, itse olen pikkuhiljaa havahtunut siihen, että kaikkien itsesyytösten, huonojen kokemusten ja itkettyjen yöunien takana, mulla on koko ajan ollut vahva halu ja tunne siitä, että haluan olla esillä ja tuoda omaa itseäni ja sanomaani julki. Olen aina tiennyt, että haluan auttaa muita ihmisiä. Nyt olen tajunnut sitten vielä senkin, että miten monilla eri tavoilla sitä voikaan tehdä! Rakastan kirjoittamista ja tanssia, joten toivonkin, että näiden itseilmaisukeinojen kautta voisinkin jokin päivä auttaa ihmisiä, tehden samalla asioita, joita itsekin siis rakastan. Tästä kun saisi vielä kitkettyä itselleni elinkeinon, olisi se ihan supersiistiä! 

     Ei muuta kuin tekemään asioita, mitkä tekee juuri Sinut onnelliseksi! Mikset aloittaisi jo tänään? Heitä turhat luulot ja ennakkoasenteet jorpakkoon ja ala nauttimaan elämästäsi täysillä! Anna palaa! 

Irti menneestä kirjeen avulla

Pari vuotta sitten kokeilin Life Coachingia, kun silloinen Pt:ni sitä opiskeli. Tarkoituksena oli kirjoittaa kirje menneisyydestä ihmiselle, joka vaivaa sinua vielä tänäkin päivänä. Idea oli minusta loistava, sillä vahvinta alaani on nimenomaan tekstiä tuottamalla saada itseni ajattelemaan asioita ja käymään asiota läpi. Jotkut voivat ajatella, että tämän kyseisen kirjeen polttaminen olisi hyvä osa asian hyväksymisprosessia (ja varmasti se joillekkin sopiikin) , mutta itse totesin, että kirjeen ajatusten säilyttäminen ja välillä mieleenpalauttaminen toisi jatkossa uskoa myös siihen, ettei asiat enää ole niin huonosti kuin ne joskus olivat, mitä olen aikaisemmin kokenut ja miten se on minuun vaikuttanut. Joskus on myös helpompi ajatusten hiipiessä mieleen lukea/luettaa teksti toisella, jotta hän ymmärtäisi minua kenties paremmin. 

Ajattelin nyt tämän kirjeen (kirjoitin siis parikin kirjettä, mutta tämän valitsin jaettavaksi) jakaa teidän kanssanne ja mieluusti haluaisin kuulla teidän mielipiteitä ja kommentteja asiasta.

                                                Hei Mervi! (nimi muutettu)

Kirjoitan tässä sinulle asioista, jotka ovat vaivanneet minua ja vaikuttaneet elämääni vielä tänäkin päivänä. Muistatko vielä sen hetken, kun olimme ystäviä? Muistatko ne ajat, kun teimme kaikkea kreisiä, kuten heittelimme pihlajanmarjoja autojen päälle ja pimputtelimme naapureittesi ovikelloja ja juoksitte toiseen rappuun karkuun? Muistatko se tunteen, kun ala-asteikäisinä kaikki oli niin kivaa ja tehtiin paljon asioita yhdessä? Voisin jopa sanoa, että olimme bestiksiä.

     Entä muistatko sen kriittisen hetken ala-asteen viimeisillä luokilla, kun aloimme pikkuhiljaa erkanemaan? Mikä meille tuli? Miksi et halunnut enää olla minun kanssa? Löysit Katjan (nimi muutettu) ja minusta tuntui että hän korvasi minut. Aloitte olemaan kahdestaan, ettekä huolineet minua enää joukkoonne. Voitko kuvitella kuinka pahalta 12-vuotiaasta se tuntui? Miten yhtäkkiä maailma romahti, joku veti maton alta, tosta noin vain? Muistan sen hetken, kun vielä liikuimme kolmestaan ja teimme kaikkea kivaa. Missä vaiheeessa päätitte Katjan kanssa vihata minua niin paljon, että jätitte minut yksin? Miksi? Tuon 12-vuotiaan tytön oli hyvin vaikea ymmärtää asiaa.

     Te kerroitte minulle, ettette voi olla minun ystäviäni, sillä pojat inhoo/vihaa minua enkä ole kiinnostunut muodista. Miten voitte sanoa noin 12-vuotiaalle tytölle, joka vasta yrittää itsekin löytää paikkaansa tässä maailmassa, ja on vielä LAPSI. Ymmärrättekö yhtään, miten se loukkasi minua?

     Yläasteelle siirryttäessä jouduimme/pääsimme samalle luokalle. Jouduin siis koko yläasteen ajan katsomaan vierestä, miten kivaa teillä oli kahdestaan ja löysitte myös uusia ystäviä, mutta minua ette enää huolineet joukkoonne. Miksi?  

     Salaa ihailin teitä, katsoin teitä ylöspäin, mietin miten siistii olis olla teidän kanssanne ja jutella nyt jo Aikuisten asioita keskenämme, olimmmehan me jo ylä-asteella. Mutta ei, olin yksin. Muistan elävästi yläasteen alun, kun olin niin yksinäinen. Saatoin mennä välitunnilla vessaan vain itkemään. Ei tuossa iässä ole helppoa löytää kavereita.  Harmitti ihan älyttömästi, että tuossa vaiheessa ainut kaverini, Tiina (nimi muutettu) oli eri luokalla, eikä häntäkään hirveästi missään näkynyt. Nuo yksinäiset hetket välitunnilla, kun en edes kehdannut näyttäytyä yksin, vietin välillä papan vahtimestarikopissa hänen kanssaan jutellen. Niin selviydyin piinaavista välitunneista. Onneksi kuitenkin jossain vaiheessa löysin Tiinan ystävistä tukea ja iloa itselleni ja heistä tuli myös minun ystäviäni.

     Nykypäivänäkin minun on vaikea luottaa ihmisiin, pelkään että he hylkäävät minut. Ihastuin todella helposti yläasteikäisenä poikiin, mutta teidän sananne raikui korvissa, eikä pojat minusta edes oikeesti silloin tykänneetkään, jälkeenpäin ei myös monet miehetkään, joiden takia sain siipeeni ja pahasti. Vieläkin on vaikea erottaa ihmisistä, välittävätkö he minusta oikeasti vai haluavatko he minun avulla vain saavuttaa jotain ja valehtevat minulle päin naamaa. Vihaan kolme komboja. Nyt aikuisiässäkin olen tutustunut kahteen hyvään ystävään, joiden kanssa minulla on tullut vaikea olla, kun pelkään, että he tekevät samalla tavalla minulle, kuin te teitte Katjan kanssa aikoinaan.

     Tämä kirjeen kirjoitus on osa prosessiani päästä asioissa eteenpäin, en tiedä tulenko koskaan lähettämään tätä sinulle, yritän päästä irti katkeruudestani, mutta tässä vaiheessa en tästä elämänkokemuksestani huomaa olleen mitään hyötyä minulle ja mitä tästä muka olisi voinut oppia? Joskus mietin minkälaista elämäni olisi, jos olisimme vielä ystäviä? Minkälainen olisin tuolloin ihmisenä?

     By the way, jos "pojat" ei kuulemma tykkää musta, niin miten on mahdollista, että olen tällä hetkellä onnellisesti kihloissa ihanan miehen kanssa, joka rakastaa minua omana itsenäni?

Katkeran suloisin terveisin,

Johanna 

Kuntomaailma - Jyväskylän paras kuntokeskus

"Ethän sä tarvii kuntosalia, kun sä tarviit Kuntomaailman" näin viisaasti kertoi minulle mieheni, kun mietittiin mitä palveluita Laukaassa löytyy ja mitä ei...
Ennen ajattelin, että kuntosalibisnes on vain isojen firmojen keskinäistä, "eletään herroiks" kiskurihintaisia tuhannen tusinan samaa paskaa joka laitos, jossa vain coolit, lihaksikkaat varakkaat ihmiset käyvät, kunnes mieleni muuttui. Kuvittelin useita vuosia,  että kuntosali on vain hikisten miesten punttisali, kunnes naisten urheilulaji fitness tuli myös tunnetuksi.
Kerron tässä blogipäivityksessä,  miten omaksui kuntosalin/kuntokeskuksen osaksi omaa elämää ja miten mahtava paikka naisten kuntokeskus Kuntomaailma torikeskuksessa oikeasti on!
Löysin pari vuotta sitten Kuntomaailman ihan vahingossa. Tuolloin sai Nestlen fitness myslipatukka-paketeista ilmaisia kokeilukertoja Les Mills-tunneiile. Lähdin kaverini kanssa kokeilemaan bodypump-tuntia. Tuolloin ei vielä sopparia  syntynyt, kunnes menin jonkin ajan kuluttua avoimien ovien päivään, jossa tuli kokeiltua muitakin kyseisen salin ryhmäliikuntavalikoimasta.
Oliko sitten vastaanoton henkilökunnalta hyvää myyntipuhetta, liekö kiinnostanut tuolloin tarjous 5kk puoleen hintaan, vai kenties se, että ystäväni ohjasi tuolloin (ja ohjaa vielä tänäkin päivänä)  ryhmäliikuntatunteja, vai mikä, mutta päätin ottaa tarjouksen vastaan. Vuodeksi sitoutuminen tietysti pelotti, mutta laskelmieni  mukaan selviytyisin kuukausimaksuista silloisella  opiskelijabudjetillani. Tästä alkoi uusi vaihde elämässäni.
Voin rehellisesti  myöntää ettei minusta vieläkään mitään himobodaajaa ole tullut, mutta siinä Kuntomaailma onkin loistava paikka, että se ottaa kaikenlaiset ihmiset avosylin vastaan ja tuntee aina olevansa tervetullut. Ei tarvitse olla mikään Jutta Gustafberg saatika Jari "Bull" Mentula,  että voisit tuntea kuuluvasti joukkoon.
Kuntomaailma on lämminhenkinen, palvelualttis, kodinomainen sekä monipuolinen erilaisia palveluja ja konsepteja tarjoava yritys,  josta en kyllä hevillä luovu! Aivan mahtavaa, miten paljon on erilaisia ryhmäliikuntatunteja valittavana, erilaisia personal  training-paketteja (kuten pienryhmä pt ja minun ehdoton suosikkini Fustra) sekä kaksi kuntokeskusta samalla hinnalla, ( Naisten kuntomaailma Torikeskuksen 3. kerroksessa sekä ahjokeskuksessa sekä miehille  että naisille)
Suosittelen lämpimästi tulemaan kokeilemaan palveluita!

Inspiroivien ihmisten läsnäolon eufoorinen vaikutus

Olen nyt niin tunteiden vallassa, että en tiedä tuleeko tästä kirjoittamisesta mitään. Tuntuu, että kaikki murheet on menneen talven lumia ja kaikkea ihanaa ja positiivista on edessä päin luvassa. Se on vain asenteesta kiinni, miten asioihin suhtautuu ja oikeiden ihmisten seurassa voi saada sellaisen endorfiinien tunteiden ryöppäyksen, että uskoo itseensä ja kaikki on mahdollista. Olen useiden ihmisten kohdalla todennut sen, että nämä ihmiset inspiroivat ja motivoivat minua jatkamaan eteenpäin. Tiedän, mitä olen ja mitä olen aina halunnut olla ihmisenä, se on vain jotenkin harmaan sään alle jäänyt kytemään, eikä ole saanut sieltä nousta pinnalle. Johtunut kenties omista negatiivisista suhtautumisista asioihin tai sitten ei ollut vielä sen aika, ei ollut vielä minun aika loistaa. Nyt tuntuu, että sen aika on. Olen aina halunnut esiintyä "olla esillä", ihailun kohteena ja sitä vielä tulen tulevaisuudessa monille olemaan. Löydän tieni esiintyä ja tuoda omaa sanomaani julki, että usko itseesi ja tee sitä, mikä tekee juuri sinut onnelliseksi, älä välitä, mitä toiset sinusta ajattelevat. Se on itselläkin ollut välillä (ja tulee vielä olemaankin) vaikeaa, olla ajattelematta sitä, mitä toiset susta ajattelevat. Mutta, se on vain heidän mielipiteensä, EI TOTUUS.
     Edelleenkin, Rakastan kirjoittamista (ja tulen panostamaan tunteideni ilmaisuun tämän blogin välityksellä, Rakastan tanssia ja esiintyä, parhainta on huomata kokeiltuaan jotain uutta tai mentyään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, löytäneensä sen oman juttunsa.
     Tulen jatkossa tännekkin päivittelemään uuden sivun kääntämistä elämässäni. Mieluusti otan myös kaikista kirjoituksistani vastaan palautetta ja sitä saa aina antaa!