Työstressiä ja elämänhallintaa...

                     


                            "Sä oot Johanna liian kiltti"
                            "Sun pitää opetella sanomaan EI"
                             "Sä  et oo korvaamaton"
                             "Sä oot Johanna liian tunnollinen"



Näitä tälläisiä kommentteja olen työkavereiltani saanut tässä parin vuoden sisällä. Aina, kun jollakin oli ongelmaa tulostimen, puhelimen tai auton kanssa, minä olin heti paikalla auttamassa. Tekniikan ihmelapsi, jonka kotona ei edes ollut internet-yhteydellistä tietokonetta, ensimmäisen älypuhelimen ja ajokortinkin vasta hiljattain aikuisiällä hankkinut.
     Milloin apua tai mielipidettä pyydettiin työn kirjoitusasussa, milloin tulostimen värikasetin vaihdossa, olin reippaana paikalla auttamassa. Eikä siinä mitään, olen luonteeltani sellainen ihminen, joka helposti auttaa muita. Yksi elämänmottoni voisikin olla kliseinen sanonta: " Tee muille, niinkuin haluisit itsellesi tehtävän", sillä uskon että aina jossain kohtaa elämää hyvät teot palkitaan. Oli se sitten ihana, kaunis hymy autettavalta tai jotain muuta syvällisempää, kaikki on aina kotiinpäin. Jos muutenkin katsot elämää murjottavien lasien läpi, josta näet vain epäkohtia, niin minkälaista elämää se sellainen on? Olen sitä mieltä, että jokaisesta asiasta pitää löytää jotain positiivista, vaikka kuinka vaikeaa se olisikin, mutta ne vaikeudethan kasvattavat ja kehittävät meitä ihmisenä, niinhnän se menee.
     Karkasin nyt hieman aiheesta. Tarkoitukseni oli siis kirjoittaa työssäjaksamisesta, sen tukemisesta ja työstessistä. Mitä työssäjaksaminen pitää sisällään? Miten voit itse tukea omaa jaksamista, miten toisaalta lähiesimies/työnantajasi/organisaatiosi voisi tässä asiassa auttaa?  Jyväskylän kaupunki linjaa omilla nettisivuillaan henkilöstöpoliittisesssalinjauksessaan näin: " Kaupungin työhyvinvointitoiminnan tavoitteena on hyvä työilmapiiri, turvallinen työympäristö sekä oikeudenmukainen ja kannustava esimiestyö, jotka mahdollistavat työntekijöiden korkean työmotivaation ja työkykyisyyden koko työuran ajan. Työhyvinvointimallilla tavoitellaan osaltaan henkilöstön sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä eläkkeellesiirtymisiän nostamista. "  Suuripiirtein tälläistä tekstiä löytyy muidenkin kaupunkien sivuilta. Mitä se siis käytännössä tarkoittaa? Monesti asioihin kiinnitetään huomioita vasta sitten, kun seinät alkaa rakoilla, palikat kaatua kasaan ja ongelmiin haetaan ratkaisua. Ennaltaehkäisy on tämän päivän sana, sitä ei voi koskaan painottaa liikaa, sana sisältöineen ja toimintakeinoineen varmasti parantaa työmotivaatiota ja vähentää sairaspoissaoloja.  En ota tässä kirjoituksessa sen enempää kantaa, mitä ne asiat on tai mitä  niiden tulisi olla työnantajan näkäkulmasta, sillä tämän kirjoituksen pääpointtina on nyt se, miten Juuri Sinä itse voit vaikuttaa omilla teoillasi omaan työhyvinvointiin ja jaksamiseen,
     Tuossa alussa kirjoitinkin jo kommentteja, joita olen itse saanut työkavereiltani, Olen tässä viime vuosina vasta alkanut muutenkin elämän eri osa-alueilla ajattelemaan oman mielen tärkeyttä päivittäiseen hyvinvointiin, joten minulla on tässä ollut aikaa miettiä, mitenkä oikein se oma päänuppi vaikuttaa jaksamiseen, niin töissä kuin arjessakin.
     Luonnehtisin itsekkin tosiaan itseäni välillä vähän liian kiltiksi, "joo, voin mie toon tehä, ei multa siihen kauaa aikaa mene"- tyylisine kommenteineen. Kiltteys on hyvä piirre ihmisessä, mutta kun se ottaa ylivallan, niin siinä on sitten se oma jaksaminen kortilla. Tiedostan tämän asian, mutta vielä joudun työskentelemään asian eteen, ettei siitä ala tulla taas mörköä makuuhuoneeni sängyn alle. Olin viime vuonna työuupumuksen/työstressin takia jonkin aikaa sairaslomalla, silloin se oli suuri häpeä, mutta nyt uskallan jo asiasta kertoa ja keskustella. Kukaan meistä ei ole korvaamaton, jokaisen meistä kovalevy on joskus niin täynnä informaatiota, että tarvitsee nollausta asioihin. Minua uuvutti eniten se, etten tunnistanut omia voimavaroja ja jaksamistani, ennenkuin se lopullinen piikki tuli. En halunnut elää koko loppuelämääni valittaen, miten asiat on päin persettä ja en jaksanut tehdä yhtään mitään.
     Toinen luonteenpiirteni, josta koen välillä olevan sekä hyötyä, että haittaa, on liika tunnollisuuteni. En vaan voi jättää asioita kesken, tehdä hutiloiden, vaan kun johonkin asiaan keskitytään, paneudutaan, niin se hoidetaan kerralla loppuun. That´s it! Mutta, mites sitten, kun asioita vain kasaantuu, on paljon tekemistä ja tehtävää, to do-listat huutaa tekemättömyyttään ja aikataulut pukkaa päälle. Sillon pitää vain reilulla otteella alkaa prioirisoimaan asioita, mikä näistä on tärkeintä tehdä juuri nyt ja minkä voit jättää toisaalle. Jos tuntuu, että elämässä on liikaa asioita, niin niitä pitää sitten vain rankalla kädellä vähentää, ei sitä kerkeä kaikkea samaan aikaan puuhaamaan. Ole armollinen itsellesi, voit tehdä tiettyjä asioita nyt ja ne voi johtaa johonkin, sitten paremmalla ajalla otat priotiteettilistalta toiset asiat käytäntöön.
     Olen jo pitkään pohtinut tästä aiheesta kirjoittavani, nyt tuntuu että aika on oikea. Kukaan meistä ei ole korvaamaton, mikään työ ei saa viedä meiltä niin paljon mehuja, että jämähdetään sinne sohvan pohjalle kahtomaan telkkua puolinukuksissa verensokerit niin alhaalla, että turvaudutaan siihen mielihyvää tuovaan suklaalevyn herkulliseen nautintoon ja unohdetaan huolehtia itsestämme. Valitettavasti näinkin on välillä käynyt, sieltä ei kuitenkaan ole muuta tietä kuin ylöspäin. Sun pitää jostain vain löytää se motivaatio nostaa persees ylös sieltä sohvalta ja tehdä elämässäs se täyskäännös, että voit rinta rottingilla kertoa että juuri Sinä voit hyvin. Sillä vain sinä voit muuttaa itseäsi, kukaan ei tule sua nostamaan sieltä kotisohvalta ylös ja pakottamaan tekemään jotain elämälläs, vain Sinä voit tehdä sen päätöksen. Älä anna stressin vielä sua pohjamutiin, vaan hallitse itse omaa elämääsi,  ole itse oman elämäsi herra.

Mielestäni työhyvinvointi kompensoituu hyvin keskenään sinun muun arki-elämän jaksamisen kanssa. Kun kaikki on toisella puolella hyvin, on aikaa ja jaksamista panostaa myös toiseeen puoleen. Kun olet sitä mieltä, että rakastat vapaa-ajan tuomia mahdollisuuksia ja haasteita, joita sinulla tällä hetkellä on, jaksat myös hieman paremmin töissä. Tietysti on erilaisia tilanteita ja elämän käännekohtia, kun mieltä heitellään ja koetellaan, mutta silloin pitää muistaa ne omat voimavarat, joilla jaksat puskea harmaankin arjen läpi, sillä usko pois vaan, parempia ja ihanempiakin hetkiä on vielä tulossa!

   

Fitfarmin treeniviikonloppu Ikaalisten kylpylässä

                                                               Hyvinvointia

                                                               Treenausta
                                                         Hauskanpitoa
                                                            Naurua
                                                 Ystävyyttä
                                    = Onnistunut viikonloppu

Illallinen hienojen leidien kanssa 😍

Kävimme yhdessä kolmen ystäväni kanssa viime viikonloppuna Ikaalisten Kylpylässä, Fitfarmin järjestämällä treeniviikonlopulla. Tarkoituksenamme oli löytää lisää treenimotivaatioita ja viettää yhdessä nautiskellen mukava, reeni-intoinen ja rauhallinen viikonloppu, poissa kaikesta arjen velvotteista.

Taisin tämänkin Fitfarmin treenipläjäyksen huomata selatessani facebookin uutisvirtaa, kuten myös bikini challenge 5-vuotta- kiertueen, jossa kävin toissa viikolla Satu Kalmin treeneissä ja luennolla. Kiitos muuten Kalmin, tykästyin ehdottomasti HIIT-tyyppisiin treeneihin ja aijon jatkossakin sisällyttää niitä treeniohjelmaani.


Aivan mahtavaa, että lähdettiin tällä kyseisellä porukalla käymään Ikaalisissa. Taisi olla meille jokaiselle ensi kerta tuolla kylpylässä. Meidän viikonlopusta ei kyllä naurua puuttunut! Iso kiitos myös kahdelle kaverillemme, jotka sitkeesti lähtivät mukaan, vaikka jonkinlaista pientä vammaa heiltä löytyikin!


" Hiekkaa piparissa" Tästä Jutan sanaparista saimme kyllä kunnon naurut ja viikonlopun sloganin!

                                  Tästä se kaikki alkoi...

Alussa oli pienimuotoiset alkupuheet Jutta Gustafbergiltä ja esiteltiin fitfarmin mukana ollutta henkilökuntaa, käytiin läpi viikonlopun aikataulua ja hotellin henkilökunnan puolesta käytiin käytännön asioita läpi. Ilmeisesti tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun tälläistä järjestetään.
"Tästä tulee varmasti ihan sika mukava ja raskas viikonloppu" Niin, ei sitä voinut aavistakkaan, mitenkä hellinä lihakset olivatkaan kotiin lähtiessä seuraavana päivänä... 😄

Alkupuheitten jälkeen päästiin vihdoin kirjautumaan huoneisiimme. Tähän väliin voisin kiittää suuresti kylpylän henkilökuntaa, että pystyivät vaihtamaan meidän nelihenkisen porukan huoneet vierekkäin, hyvää asiakaspalvelua kyllä!
     Meidän huoneidemme puitteet olivat erittäin hyvät, ne olivat siistit ja meidän makuumme hyvin pelkistetysti sisustettu. Tumman väriset puiset kohdat toivat mukavaa kodinomaista tunnelmaa huoneeseen ja tilaakin oli mukavasti. Kyllähän kaikki sen tietää, että aina on mukava pujahtaa hotellin lakanoihin nukkumaan! Noh, sitä nukkumista ei kyllä kauaa kerennyt harrastamaan, kun paikka tarjosi niin paljon kaikkea aktiviteettia!

                               Ensimmäiset treenit, huh huh!

Kerkesimme onneksi tässä välissä ennen ensimmäisiä treenejä käydä syömässä kevyen keitto&salaatti- lounaan hotellin Rondo ravintolassa, sillä olihan siitä aamupalasta jo tovi aikaa! Pitihän se syödä hyvin, että jaksaa! Siinä syödessä kerkesi jutella ensifiiliksiä tapahtumasta ja eiköhän tämä meijän ryhmärämä jo kerennyt ensimmäiset rämäkät naurukohtaukset siinä vetämään. Kun luonteet vaan käy yksiin, ja tuntee toiset jo vuosien takaa, niin kyllä sitä yhteistä huumorintajua löytyy.
     Ensimmäisenä olleet Mirkan ja Janin treenit oli suunniteltu niin, että iso liikuntasali oli laitettu puoliksi, toisella oli toisella puolella toiminnallinen treeni ja toisella vatsa-pakara-reisi HIIT-treeni. Tästä pieni miinus siitä, että äänet kuuluivat hyvin puolin ja toisin eri ryhmistä, mikä ei oikein mukavaa ollut. Aloitimme Janin toiminnallisella treenillä, jossa ei musiikkia ollut, mutta samalla sitten Mirkan HIIT-treenin musiikit ja ohjaajan huudot kuuluivat myös meidänkin puolelle. Kyllä kuitenkin ymmärrän sen, että meitä oli paljon ( oliko lähes 200? ilmottautunutta), että tiloja oli varmasti vaikea suunnitella.
     Janin tunnilla aloitettiin pienillä lämmittelyillä, joista sitten siirryimme koko kropan treeniin. Janin ohjaustapa oli selkeä, liikkeet käytiin ensin läpi, ennenkuin aloitettiin niitä työstämään. Mukavaa oli myös se, että sait tehdä joko 30sek. tai 40sek. liikettä omaan tahtiin, viimeisessä oli sitten lyhyempi tauko kohti seuraavaa liikettä. Monesti sitä ajatteli 30sek. kohdalla, että "en minä jaksa enää", mutta Janin opeista otettuna, haastoi itseään ja jaksoikin sitten vielä sen ylimääräisen 10sekunttia.
     Sitä jotenkin koko viikonlopun eli niin hetkessä, keskittyi vain siihen hetkeen ja nautti siitä, että sai ylittää itsensä ja miten hemmetin hyvältä se tuntui! Ja parasta noissa molemmissa treeneisessä oli se, että Jutta tuli välillä "kyyläilemään" ja kävelemään meidän lomassa, eihän sitä nyt voinu jättää sarjaa kesken, kun tuollainen motivaattori oli huoneessa! 😄
     Janin treeneistä pienen tauon jälkeen siirryttiin toiselle puolelle salia Mirkan HIIT-tunnille. Olin aikaisemmin edellisellä viikolla käynyt Satu Kalmin HIIT-treeneissä, kun hän oli tullut Jyväskylään luennoimaan ja pitämään treeniä, joten tiesin suurinpiiirtein mitä olisi tulossa, eli hikeä ja ihan hemmetin kovaa treeniä! Mirkan ohjaus oli hieman pettymys, sillä hänen äänensä ei kovin hyvin kantanut taakse (eikä mikkiä ollut käytössä), sekä treeni meni hieman sekaisin siinä, että liikkeitä oli mielestäni yhdessä sarjassa liikaa - kun aikaa meni, ei enää pysynyt kärryillä, mikäköhän se seuraava liike oli - piti seurata vierustoveria, jos hänkään sitä muisti. Lisäksi matolla ja seisten tehtävät liikkeet oli sekoitettu ohjelmassa niin, että liikuimme edestakaisin lattialle ja takaisin ylös - niin että oltiin matolla, seuraava liike ylös ja taas matolle, siinä alkoi kyllä tämmöstä normaalia pulliaistakin huimata, vielä kun treeni oli niin kova. Jos vertaisin tässä Mirkan ja Janin treenejä, niin Janin treenissä liikkeet oli suunniteltu niin, että kaikki ne pystyisi tekemään, Mirkalla taas hieman vaikeampia liikkeitä - joskin joillekkin liikkeille löytyi variaationsa.
     Näiden kahden treenin jälkeen fiilis oli kuin puolikuolleella - mutta hymyilevällä sellaisella! Ai että minkälainen polte takareisissä ja pakaroissa! Kyykkyä, kyykkyä vaan lisää! Puhuttiin siinä ystävien kanssa, että lähdetään nyt allasosastolle, jolloin itse kerkesin jo ilahtua, että JES! NYT PÄÄSEE RENTOUTUMAAN, kunnes kaverini muistuttivat, että vielä olisi Spa Sport- vesijumppa edessä allasosastolla! Heh, ei muuta auttanut kuin asennoitua uudestaan, että sen jälkeen on sitten päivittäiset liikuntasuoritteet tehtynä.
     En ollut tainnut käydä aikaisemmin vesijumpassa - mitä nyt siis aqua zumbassa on tullut käytyä kyllä useasti. Tämä oli kyllä kaikkea paljon enemmän! Siis kyllähän se lantio meinasi ruveta hetkuttamaan hyvien biisien tahtiin, mutta tämä oli kyllä kunnon vesitreeni! Paljon oli sellaisia liikkeitä, mitä en olisi voinut kuvitellakkaan, että vedessä voitaisiin tehdä, musiikki oli erittäin mukaansatempaavaa ja nautin täysin rinnoin. Ohjaaja Tuulia Hovilla oli mieletön energia ja hänestä tosiaankin paistoi, että rakastaa työtään!
     Jos tälläisessä tapahtumassa ei treenimotivaatioita löydy, ni ei sitten missään! Jäimme vesijumpan jälkeen kavereitten kanssa uimaan, lillumaan ja rentoutumaan. Ulkoallas ja liukumäki oli erittäin ihania yllätyksiä, harmi vain, että ulkoaltaalle meno tapahtui oven kautta, eikä esimerkiksi putkea pitkin, jossa olisi saanut koko ajan olla vedessä. Kyllä sitä taisi ensimmäisen kerran kiljahtaa kun avasi oven ja pakko oli päästä nopeasti veden alle!

Pitihän sitä reissussa parit selfietki ottaa  😜

                                 Sitten eiku syömään - taas! 

Kyllähän sitä tuossa jumpatessa yllätys yllätys - tuli taas nälkä. Siinä hieman laittauduttiin huoneissamme ja lähdimme hyväksi koettuun Rondoon syömään illallista viinilasien kera. Keskustelimme treeneistä, mitä tykkäsimme ja mitä meinasimme huomenna vielä tehdä. Tuntui jotenkin, että aika oli mennyt todella nopeasti ja ehkäpä aikataulukin oli mielestämme ollut liian tiukka. Olisi esimerkiksi mukava ollut käydä keilaamassa, mutta tuntui ettei siihen oikein jäänyt aikaa. Muutenkin, tuntui ettäolisi ollut mukava olla niitä ravinto/mieli/motivaatio/mentaaliasioista luentoja, joita  käydä kuuntelemassa. Tästä palautetta annettiinkin jo Jutalle ja ilmeisesti jatkossa olisi tarkoitus olla myös näitä treenien lisäksi ohjelmassa.
     Illan kuluessa lähdimme myös vilkaisemaan iltaravintolassa esiintyvää Janne Tulkkia. Me, vannoutuneet bilettäjähoitsutyttöset ei oikein Tulkista tykätty, jäimme pohtimaan myös sitä, että suurin osa treeniviikonloppuun osallistujista oli nuoria naisia, ei tainnut artistikattaus oikein napata heitäkään?

Viikonlopun ruoka-annoksia

                                 

                                Seuraavan aamun tunnelmia

Kun kello soi hieman ennen kahdeksaa, teki mieli vain painaa pää tyynyyn ja jatkaa unia. Edellisiltana taisi nukkumatti tulla tervehtimään vasta yhden jälkeen - eihän sitä kerkeä nukkumaan, kun on niin hyvää seuraa! Lähdimme heti aamutuimaan kylpylän puolelle saunomaan ja uimaan. Olisihan siinä ollut myös vaihtoehtona aamulenkki muitten treeniläisten kanssa, mutta ainahan sitä kotonakin pääsee lenkille, joten päätimme käyttää vielä koko rahan edestä kylpylän palveluita. Olihan kyllä meidän lihakset hieman kipeät eilisestä, joten oli ihana mennä poreisiin "palautumaan".
Aamupala tarjonta oli runsas ja kaikki löysivät kyllä nälkäänsä jotain maistuvaa. Ainut vain, että aamupalakuvat jäivät ottamatta :D Me olimme muutenkin Miian kanssa koko ajan ottamassa kuvia, meidän tiimin "somettajat" 😎
     Aamupalan jälkeen täysillä mahoilla oli vielä viikonlopun viimeisen treenin aika. Olimmekohan kaikki lukeneet väärin, sillä olimme vahvasti menossa kehonhuolto- tunnille, mutta siinä olikin sellainen pieni core- osuus alussa ja me siellä löllöteltiin menemään napa pakkuen, että hupsista!
Mielestäni muutenkin olisi ollut mukava, kun edellisenä päivänä tosiaan oli tykitetty menemään noita jumppia, että nyt olisi sitten vaan siihen kehonhuoltoon keskitetty ja olisi ollut vaikka joku jooga-tunti. Sekun on myös erittäin oleellinen osa kokonaista hyvinvointia.

Miia, Jutta, minä ja Mia (Katja ei valitettavasti päässyt kuvaan mukaan)

     Sitten vielä pienet jutustelutuokiot Jutan kanssa ja yhteiskuva tottakai! Viikonloppu paketissa ja reppu täynnä uutta intoa ja motivaatiota lähteä taas reenaamaan! Näitä tälläisiä viikonloppuja voisi järjestää useamminkin, olisivat todella tervetulleita. Kuten Jutta sanoikin, odottivat että ainakin sellaiset 30-40 naista tulisi, mutta heitä olikin sitten ilmoittautunut kokonaiset 200! Eli tarvetta tälläisille tapahtumille on! Ja siis tosiaan, unohdin alussa mainita, että tämä viikonloppu oli vain naisille suunnattu.





Kiitos, jos jaksoit tänne asti lukea ja kommentteja saa aina antaa!