Kuulin eilen, että jossain päin sosiaalista mediaa meitä hoitajia syytetään ahneiksi. Emme onneksi ole yksinäisinä ihmisinä tässä takana, vaan liitto on meidän puolellamme. Tämän kyseisen työtaistelun aiheutti siis se, että liitot eivät päässee sopimukseen kunta-alan kanssa, eivätkä näin olleen saaneet meille uutta sopimusta aikaiseksi. Super on kovasti markkinoinut lomarahaleikkauksien kompensoimisesta, sillä ilmeisesti talous on nyt lähtenyt kasvuun ja siihen olisi puheenjohtajan mielestä varaa? Tähän asiaan en ota liemin tässä nyt kantaa, kun en ole perehtynyt maamme taloudelliseen tilanteeseen, mutta sanon vain sen, että, ne lomarahat on ollut todella tärkeässä osassa perheiden taloudellista turvaa, kun peruspalkkakin on niin pieni.
Miksi meidän hoitajien, jotka olemme päivittäin tekemisissä elämän ja kuoleman kanssa, joutuisimme tyytymään pieneen palkkaan? Miksi mieheni ajaessa rekkaa öisin, saa parempaa palkkaa kuin minä, joka mahdollistan ikä ihmisten kotona asumisen turvallisuuden? Ymmärrän, että rekkakuskit tekevät fyysistä ja yötyötä ja että siitä pitääkin saada asiaankuuluvaa liksaa, mutta vertailun vuoksi, jos käytän työssäni omaa ammattitaitoani ja huomaan kotikäynnillä aivoinfartin ensioireita ja asiakas minun ripeän toiminnan vuoksi pääsee ajoissa hoitoon ja selviytyy, miksi saan siitä vähemmän tuntiliksaa kuin rekkaa työksi ajava mieheni? Ei mene kaikki nallekarkit nyt tasan.
Jos en noudata nyt työtaisteluissa liiton antamia ohjeita, olen rankkuri ja minua voidaan asiasta rankaista. Jos en suostu esimiehen pyyntöön jäämään tuplaan, kun illasta puuttuu tekijä, muiden jaksaminen on kortilla. Nyt hei haloo kaikki hoitajat, me ollaan oltu tähän asti aivan liian tunnollisia ja menty oman jaksamisen äärirajoilla, asioille on tultava muutos. Mitä sitten, jos iltavuorosta puuttuu tekijä ja itse olet aamuvuorossa ollut? Ei se ole sinun vastuulla, VAAN esimiehen. Tässä hullunmylläkässä sinun, juuri sinun hoitajakollega, täytyy pitää oma päänuppisi ja oma mielenterveytesi kasassa ja ajatella omaa hyvinvointia. Sillä kyllä se loppupeleissä heijastuu myös siihen työyhteisön hyvinvointiin, sairaspoissaoloihin jne.
Viime aikoina Keskisuomalainen on myös paljon uutisoinut hoitajien riittämättömyydestä kotihoidossa, uuden toiminnanohjausjärjestelmän puutteista ja työntekijöiden jaksamisesta. Mielestäni on erittäin tärkeää, että asiat tuodaan julki ja keskustellaan, sillä itse pidän todella työstäni kotihoidon kentällä, kunhan vain resurssipuitteet antaisivat meidän paneutua asiakkaisiin, heidän tarpeisiin ja unohtamatta heidän sosiaalista hyvinvointia, olen aina ollut sitä mieltä, että esimerkiksi yhdessä pienen kävelylenkin tekeminen iäkkään ihmisen kanssa tuo hänelle paljon voimavaroja päivittäiseen jaksamiseen.
Mielestäni asioista saa keskustella, olen tässä postauksessani tuonut esille yleisesti hoitoalaan liittyviä ongelmia ja jo julkisuudessa olleita asioita ja mielipiteideni kanssa seison sanojeni takana. En ole myöskään tällä kirjoituksella rikkonut salassapitovelvollisuutta, vaan lähinnä käsitellyt työhyvinvointiin ja työtaisteluihin liittyvistä asioista rakentavalla ajatuksella, palautetta saa aina antaa, asioista pitää keskustella ja tehdä ne näkeväksi, vain niin voimme itse vaikuttaa työhömme työntekijöinä.
Lopuksi, jaksamista meille kaikille hoitajille. Sitä tässä työssä tarvitaan, vedetään yhtä köyttä eteenpäin ja pidetään toisistamme huolta! Yhdessä olemme enemmän kuin yksin!
