Uuden elämäni ensimmäinen päivä, part. 2

"Ihminen on erehtyväinen ja lehmä märehtiväinen" vai miten se nyt menikään. Minusta tuntuu, etten osaa mennä sitä kultaista keskitietä, vaan se on joko tai. Joko aloitetaan terveellinen elämä täysillä reenaten ja kaikki tieto irti maksitoistoista, lisäravinteista ja superfoodeista. Tai sitten jatketaan sohvaperunana oloa, sipsipussi toisessa ja suklaalevy toisessa kädessä salkkareita kahtellen. Miksi? Mistä se tulee, että minun pitää suoriutua joka asiasta täysillä maaliin tai sitten ei ollenkaan. Miten löytää elämässä balanssi tämän kaiken keskellä?

     Siihen minulla ei ole valmista vastausta, miksi toisena hetkenä tuntuu, että "Jes! Kyllä tämä onnistuu ja hyvin menee" ja joskus taas tuntuu että kaikki seinät kaatuvat päälle. Olenko liian itsekriittinen, kun kaikki menee pieleen ja överiksi, jos satun sortumaan yhden pullapalan syömään? Eihän sen pitäisi mennä niin, tiedän. Mutta mieli on heikko. Uskon kyllä, että mieltä voi tehostaa, ajatussuuntaa muuttaa, mutta tiedostan, ettei se helppoa ole. 

     Miksi haluaisin elämän olevan helppoa, kun tiedän ettei se sitä kuitenkaan tule olemaan? Miksi en lähtisi kivikkoista tietä pitkin tavoittelemaan vuoren huippua, kun tiedän, että siellä on ihan helkkarin hyvät maisemat ja minun hyvä olla? Se, se jos vaatii tahdonvoimaa.

     "Ne tekee töitä sen eteen" " Jos se ois helppoo, kaikki tekis niin". Erillaiset biisit tuovat minulle tahdonvoimaa, sekä myös se, kun nään itsessäni sitä kehitystä. Se vasta motivoikin jatkamaan eteenpäin. Edessäni on korkea muuri, sinne ylös pääseminen ei ole helppoa, mutta kun olet sinne päässyt, vain taivas on rajana, mitä susta voi tulla. Sieltä on helppo lähteä eteenpäin, kun tietää ettei paluuta taaksepäin enää ole, eteenpäin on mukavempi jatkaa.

     

Pohdin tänään myös tavoitteellista elämää, esiintymishalukkuuttani. Mihin olen tässä vuosien varrella kadottanut itseni? Aloin yläasteella kukoistamaan, kun aloitin viikottaisen tanssiharrastuksen ja aloin käydä harrasteteatterin treeneissä. Sain lisää itseluottamusta tuolloin ja hinku esiintymislavoille oli kova. Halusin olla ihmisten edessä, esiintyä, näyttää mihin pystyn. Sitä haluan edelleen. Ehkä näistä ajoista kumpuaa se ajatus, miksi alunperin lähdin burleskiharrastuksen pariin workshoppeihin.

Miksi kidutan itseäni ajatuksilla, että joku toinen on parempi freestyle-tanssija? Miksi annan itseni vaipua itsesääliin, kun mun lantio todellakin pyörii niinku J. Loulla ja osaan ryhmässä vetää freestylea tarvittaessa, jos joku tietty liike tuntuu paremmalta juuri siinä kohdassa, enkä todellakaan häpeä näyttää uutta muuvia kaikille ? 

     Kyllä minä jammailin itsekseni joskus ala-asteikäisenä yksin kotona musiikkin tahtiin, nykyään ihan liian harvoin. Mikä siinä hävettää, kun kukaan ei kuitenkaan näe? "Mutta kun en mie osaa...." Oon aina halunnut tehdä itse koreografiaa, mutta päähäni on junttaantunut ajatus siitä, etten osaa. Miksi en voisi opetella? Mikä minua estää?

"Wish it, Dream it, Do it" Ehkä on korkea aika ruveta tekemään niin, kuin tuo taulukin puhuu minulle tuolta katon rajasta. Nää on ihan oikeasti hyviä nää tekstitaulut. Eteisessä komeilee " Do more of what makes you happy" ja se todellakin on ruvennut arjessani näkymään. Mutta, kyllähän tuolla lukee siis myös "Dance like no one is watching...." 

Ehkä se, mitä yritän tässä nyt sanoa, on se että elä unelmaas, tee just sitä mikä tekee juuri sut onnelliseksi, oli se mitä vaan. Kärrynpyöriä, päällä seisontaa, twerkkausta. Me jokainen ollaan erilaisia ja ihania omina itsenämme. Älä turhaan mieti sitä, mitä muut susta ajattelevat. Jos se tuntuu hyvältä, ni GO FOR IT! 💓

Uuden elämäni ensimmäinen päivä

Olen pitkään ollut jonkinlaisen kuplan sisällä, kahtellut, pohtinut asioita, miettien kuitenkin, tuleeko minusta mitään? Miten voisin kehittyä ihmisenä eteenpäin? Minussa on edelleen asioita, joista en niin tykkää tai haluaisin kehittää paremmaksi, varmasti niitä meillä kaikilla joskus on. Tärkeimpänä pidän tällä hetkellä sitä, että olen rikkonut rohkeasti tuon kuplan, ottanut apua vastaan ja päättänyt tälläisellä karjalaisella sisussa, että perkele nyt tää tyttö tulee onnistumaan!
     Elämässä täytyy olla erilaisia tavoitteita, jotta se tekee siitä mielenkiintoista. Kirjoitathan sinäkin kalenteriin menosi ensi viikolle tai kenties suunnittelet ensi viikon treenejä? Sulla on mielessä, että haluat tehdä nämä asiat siksi, että sillä on joku tarkoitus. Lähdet kaverin kanssa sovituille tapaamisille kahvilaan, sillä ette ole nähneet pitkään aikaan ja haluatte vaihtaa kuulumisia. Suunnittelet treeniohjelmaa, sillä haluat kehittyä ja toivot treeneiltäsi tiettyä intensiteettiä, tulosta? Haluat asioita, unelmoit asioista, vain taivas on rajana sillä, mitä haluat tässä elämässä tehdä. Mulla on pitkään esimerkiksi ollut tarve purkaa ajatuksiani ja mietteitäni tekstin muotoon, kirjoitellen nuorempana useampia päiväkirjoja täyteen ja saanut asiasta jonkilaista tyydytystä. Nyt kirjoitan sitten säännöllisen epäsäännöllisesti mentaaliasioihin painottuvaa blogia, sekä vähät välitän siitä, lukeeko tätä kukaan koskaan, sillä saan itse niin paljon siitä, että saan ajatukseni purettua sanoiksi. Onhan se tietysti mukavaa ja lämmittää sydäntä, että joku siellä jossain päin maailmaa lukee tätä ja saa itsekkin siitä jotain ajatusta itselleen.
     Muistan, kun noin vuosi sitten kävin yhdessä mieheni kanssa Jutta Gustafbergin ja Bull Mentulan luennolla Kuopiossa, miten Jutta puhui siitä, että miten mielen asiat tulevat olemaan varmasti tulevaisuudessa "muodissa" ja fitness-hömpötys jää vähemmälle. Kehonpositiivisuus kunniaan! Muistan, että silloin olin vielä matkalla itseni kanssa tähän, mitä olen nyt. Olin tuolloin Fitfarmin Superdieetillä ja päässä pyöri vain " kiloja on saatava pois, kehoa on muokattava, painon on tultava mahdollisimman paljon alas".
     Jossain vaiheessa matkaa vain päätin, että minun on saatava päänuppini edes jonkinlaiseen kuosiin, ennenkuin pystyn edes ajattelemaankaan 100% treenausta, kehonmuokkausta ja sitä painonpudotusta. Sillä, jos sun pää ei oo siinä mukana, niin siitä ei silloin tule yhtään mitään. Voit tietty pudottaa painoa määrän X verran tuossa kuudenkin viikon ohjelmassa, mutta ne tulee kyllä varmasti takaisin ellei jopa kaksinkertaisena, jos et ole valmis pysyvään muutokseen ja itsesi kehittämiseen parempaan suuntaan.
     Oikeastaan vasta tänään keskustellessani erään tuttavan kanssa näistä asioista, tajusin, että nyt olen valmis. Tiedän, että pääkopassani on ja tulee olemaan asioita/mieleyhtymiä, joita minun pitää tulevaisuudessakin työstää. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että nyt on aika panostaa treeneihin ja ruokavalioon. Olen useasti pohtinut niin oman pään sisällä kuin täällä blogissakin itsetuntoani, itsetuntemustani, miten näen itseni ja missä haluan nähdä itseni vuosien päästä. Olen tosissani alkanut hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen, rakastamaan itseäni virheistäni huolimatta, sillä tiedän, että aina voi kehittyä - Ja miten paljon sitä kehitystä onkin tapahtunut tässä vuosien ajan, eritoten viime vuoden aikana noissa mentaaliasioissa.

 "Mul on jenkkakahvat

Mul on eri pari tissit

Mä on nolla tosi ruma

Lihakseton keppi

Mä oon läski

Mul on iso maha

Lopeta jo

Hei ho paita pois"

Antti Tuisku-Hei ho paita pois

Tämän biisin kuultuani ekan kerran livenä Jyväskylän paviljongissa 2015 vuoden lopulla, olin ihan ällikällä lyöty. Miten joku voikaan kirjoittaa, saatika laulaa tuollaista tekstiä? Aivan mahtavaa itseluottamusta Tuiskulla kyllä. Ën silloin vähän yli kaksi vuotta sitten voinut uskoakkaan, että tulisi joraamaan tässä ja nyt, tätä biisiä ERITTÄIN ITSEVARMANA ITSESTÄNI!

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin- pienin välitavoittein - kohti parempaa minää myös fyysisesti! Tervetuloa mukavuusalueelta poistumiset, uudet mukavuusalueet, hikeä, voimaa ja raakaa työtä! Tää likka on valmis näyttämään, että poweria löytyy kuin miehiltä konsanaan!

Ja jos ei nyt unohdeta tyystin sitä, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, aijon siis jatkossa panostaa tässä blogissa edelleenkin noihin mentaalipuolen asioihin, vaikka joskus jotain treenipostauksia ja muuta erilaistakin on luvassa! 😁

minä - ilman meikkiä ja ilman filtteriä! :D