Elämässä täytyy olla erilaisia tavoitteita, jotta se tekee siitä mielenkiintoista. Kirjoitathan sinäkin kalenteriin menosi ensi viikolle tai kenties suunnittelet ensi viikon treenejä? Sulla on mielessä, että haluat tehdä nämä asiat siksi, että sillä on joku tarkoitus. Lähdet kaverin kanssa sovituille tapaamisille kahvilaan, sillä ette ole nähneet pitkään aikaan ja haluatte vaihtaa kuulumisia. Suunnittelet treeniohjelmaa, sillä haluat kehittyä ja toivot treeneiltäsi tiettyä intensiteettiä, tulosta? Haluat asioita, unelmoit asioista, vain taivas on rajana sillä, mitä haluat tässä elämässä tehdä. Mulla on pitkään esimerkiksi ollut tarve purkaa ajatuksiani ja mietteitäni tekstin muotoon, kirjoitellen nuorempana useampia päiväkirjoja täyteen ja saanut asiasta jonkilaista tyydytystä. Nyt kirjoitan sitten säännöllisen epäsäännöllisesti mentaaliasioihin painottuvaa blogia, sekä vähät välitän siitä, lukeeko tätä kukaan koskaan, sillä saan itse niin paljon siitä, että saan ajatukseni purettua sanoiksi. Onhan se tietysti mukavaa ja lämmittää sydäntä, että joku siellä jossain päin maailmaa lukee tätä ja saa itsekkin siitä jotain ajatusta itselleen.
Muistan, kun noin vuosi sitten kävin yhdessä mieheni kanssa Jutta Gustafbergin ja Bull Mentulan luennolla Kuopiossa, miten Jutta puhui siitä, että miten mielen asiat tulevat olemaan varmasti tulevaisuudessa "muodissa" ja fitness-hömpötys jää vähemmälle. Kehonpositiivisuus kunniaan! Muistan, että silloin olin vielä matkalla itseni kanssa tähän, mitä olen nyt. Olin tuolloin Fitfarmin Superdieetillä ja päässä pyöri vain " kiloja on saatava pois, kehoa on muokattava, painon on tultava mahdollisimman paljon alas".
Jossain vaiheessa matkaa vain päätin, että minun on saatava päänuppini edes jonkinlaiseen kuosiin, ennenkuin pystyn edes ajattelemaankaan 100% treenausta, kehonmuokkausta ja sitä painonpudotusta. Sillä, jos sun pää ei oo siinä mukana, niin siitä ei silloin tule yhtään mitään. Voit tietty pudottaa painoa määrän X verran tuossa kuudenkin viikon ohjelmassa, mutta ne tulee kyllä varmasti takaisin ellei jopa kaksinkertaisena, jos et ole valmis pysyvään muutokseen ja itsesi kehittämiseen parempaan suuntaan.
Oikeastaan vasta tänään keskustellessani erään tuttavan kanssa näistä asioista, tajusin, että nyt olen valmis. Tiedän, että pääkopassani on ja tulee olemaan asioita/mieleyhtymiä, joita minun pitää tulevaisuudessakin työstää. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että nyt on aika panostaa treeneihin ja ruokavalioon. Olen useasti pohtinut niin oman pään sisällä kuin täällä blogissakin itsetuntoani, itsetuntemustani, miten näen itseni ja missä haluan nähdä itseni vuosien päästä. Olen tosissani alkanut hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen, rakastamaan itseäni virheistäni huolimatta, sillä tiedän, että aina voi kehittyä - Ja miten paljon sitä kehitystä onkin tapahtunut tässä vuosien ajan, eritoten viime vuoden aikana noissa mentaaliasioissa.
"Mul on jenkkakahvat
Mul on eri pari tissit
Mä on nolla tosi ruma
Lihakseton keppi
Mä oon läski
Mul on iso maha
Lopeta jo
Hei ho paita pois"
Antti Tuisku-Hei ho paita pois
Tämän biisin kuultuani ekan kerran livenä Jyväskylän paviljongissa 2015 vuoden lopulla, olin ihan ällikällä lyöty. Miten joku voikaan kirjoittaa, saatika laulaa tuollaista tekstiä? Aivan mahtavaa itseluottamusta Tuiskulla kyllä. Ën silloin vähän yli kaksi vuotta sitten voinut uskoakkaan, että tulisi joraamaan tässä ja nyt, tätä biisiä ERITTÄIN ITSEVARMANA ITSESTÄNI!
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin- pienin välitavoittein - kohti parempaa minää myös fyysisesti! Tervetuloa mukavuusalueelta poistumiset, uudet mukavuusalueet, hikeä, voimaa ja raakaa työtä! Tää likka on valmis näyttämään, että poweria löytyy kuin miehiltä konsanaan!
Ja jos ei nyt unohdeta tyystin sitä, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, aijon siis jatkossa panostaa tässä blogissa edelleenkin noihin mentaalipuolen asioihin, vaikka joskus jotain treenipostauksia ja muuta erilaistakin on luvassa! 😁
 |
| minä - ilman meikkiä ja ilman filtteriä! :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti